Siitä on nyt puoli vuotta, kun pentutehtaasta pelastetusta Yodasta tuli kotikoira. Todella hyvin se on sopeutunut uuteen elämäänsä. Arki sujuu ilman minkäänlaisia ongelmia. Yoda on myös alusta asti totellut ihmeen hyvin. En edes muista opettaneeni Yodalle perusasioita, kuten uutta nimeä, luoksetuloa, hihnassa kulkemista tai ei-sanaa. Yoda vain kuuntelee niin hyvin ja ymmärtää, mitä tarkoitetaan. Toki on tärkeää myös itse herkällä korvalla kuunnella koiraa, jotta kommunikaatio toimii. Oleellista Yodan ”hyvässä käytöksessä” on myös se, että se haluaa miellyttää, etenkin jos saa namipalkkion.
HERKUILLA PÄÄSEE PITKÄLLE
Yoda on niin kovasti herkkujen perään, että jopa huijailee niitä itselleen. Se saattaa jäädä tarkoituksella jonnekin kauas istumaan ja odottamaan, että kutsun sitä. Kun kutsun, Yoda spurttaa hurjaa vauhtia paikalle, namit mielessä. Samoin, jos olen palkinnut Yodaa esimerkiksi kivellä istumisesta, jotta saan otettua kuvan, se hyppää seuraavallakin ohituskerralla samalle kivelle namin kuvat silmissä. Jo yhden kerran jälkeenkin, vaikka olisin itse jo unohtanut koko kuvauksen ja palkkion. Kaiken huippu oli ehkä koirapuistossa, kun Yoda otti erään mopsin kepin ja vei sen koiran omistajalle namin toivossa. Aamuisin Yoda menee keittiöön ruokakupin viereen istumaan ja tuijottaa sieltä, jotta multa ei varmasti jää aamuruoka antamatta. Usein vielä kissa säestää vaatimusta pöydän päältä.
KAIKKIEN PAITSI LINTUJEN KAVERI
Yoda on aika aktiivinen tyyppi, harkitsevaisuudestaan huolimatta. Se rakastaa hyppiä kiville. Ja vielä enemmän kiveltä kivelle. Tämä on myös hyvää treeniä sen heikoille takareisille. Yhtä kivaa kuin kiville hyppiminen, on lintujen pölläyttäminen lentoon. Mahtavaa on Yodasta myös tavata tuttuja koiria, ja ehkä vielä enemmän koirien omistajia. Tutun koiran tullessa vastaan päästän Yodan vapaaksi ja annan se spurtata moikkaamaan kaveria. Pieniä, ainakin näin omistajan silmin, hassuja juttuja Yodassa riittää. Se esimerkiksi kirputtaa hellävaraisesti kättä, kun sitä silitellään. Okei, välillä nuoleekin, mutta kirputtaminen on erikoisempaa. Mulla ei ole siis ole kirppuja, joten kyseessä on lähinnä koiran hellyydenosoitus.
ILMEIKÄS OTUS
Yodan ulkonäössä hupaisaa on sen yllätyskieli. Aina joskus kieli on ulkona, välillä enemmän, välillä vähemmän. Tähän on ilmeisesti syynä se, että Yodalla on iso kieli ja ihan vähän yläpurentaa, joten se ei aina ehdi parkkeerata kieltä suun raameihin. Hampaita Yodalta ei puutu, mikä on yleisin syy koiran kielen roikkumiseen ulkona.
Ja sitten Yodan korvat: Ne ovat todella moniulotteiset. Niillä on ehkä tuhat eri asentoa. Välillä korvat ovat niin sanotusti kahden tuulen korvat, kun ne eivät ole samaa mieltä sen hetkisestä asennosta. Yodalla on myös vilkkusilmät, joten sillä näkyy usein valkoista silmäkulmista, mikä näyttää aika veikeältä. Yodan turkki on yhtä moni-ilmeinen kuin korvatkin: on pidempää ja lyhyempää, kiiltävää ja karkeampaa karvaa. Eiköhän kesään mennessä ole jo uusi, tasalaatuisempi karva koiralla.
Yoda on maailman paras koira, kuten oma koira aina on. Puoli vuotta on rescuekoiralle aika lyhyt aika olla kotikoirana, joten nähtäväksi jää, mitä kaikkea Yodasta tulee vielä esiin ja miten pitkälle esimerkiksi sen namihuijailut kehittyvät. Tuntuu, että mulla kävi todella hyvä tuuri, kun sain itselleni näin sopivan ja viisaan pikku otuksen. Kyllä se niin on, että en mä vain adoptoinut koiraa, vaan Yoda adoptoi myös mut.
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille ystävilleni.
Rakkaudella
Leena