ME-sairauden kanssa käsite ”tsemppaaminen” saa ihan uuden ulottuvuuden.
Kun ei vaan voi konkreettisesti, fyysisesti tsempata tehdäkseen asioita. Ei myöskään kognitiivisesti, esimerkiksi opiskella jotakin tai olla sosiaalinen. Sillä jos yrittää vähänkin väkisin venyttää voimiaan, se voi romahduttaa fyysisen tilan (ks. PEM-oire).
ME-sairaus on paitsi fyysisesti, myös henkisesti todella vaativa. Ensin on tsempattava siinä, että ymmärtää, että ei voi tutulla tavalla enää tsempata. Sen sijaan "uusi tsemppaaminen” on rauhoittumista, malttia. Oman kehon äärimmäistä kuuntelua ja kunnioittamista. On osattava luopua niin monesta asiasta. On uskottava omaan kokemukseen omasta tilasta, vaikka kukaan muu ei uskoisi. On usein viimeisillä voimilla vedettävä omat rajansa.
On yritettävä säilyttää mielenterveys, vaikka joutuisi makaamaan koko päivän sängyssä tai sohvalla, jotkut jopa päivästä toiseen, toiset jopa vuodesta toiseen. On uskottava, että on ihmisenä arvokas, vaikka ei voisi olla samalla tavalla enää tuottelias. On opittava nauttimaan niistä asioista, joista vielä voi nauttia, joita voi tehdä. On luotettava, että tilanne voi vielä muuttua paremmaksi.
Ja mikä vaativinta, kaiken keskellä on kestettävä sairauden hankalia, tuskaisiakin oireita. Luonnollisesti on osattava myös ymmärtää, että aina ei vaan jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa, henkisesti tsempata. Se ei ole edes mahdollista.
Ethän siis koskaan ajattele, että lepäävä ME-sairas ei tsemppaisi tai yrittäisi. Hän tsemppaa varmasti enemmän kuin voit ikinä tietää. Todennäköisesti juuri silläkin hetkellä.
Pidetään itsestämme ja toisitamme huolta. Rakkaudella Leena