SMALL TALKIA ELÄMÄSTÄ

Vakava krooninen sairaus vaikuttaa väkisinkin parisuhteeseen, sen molempiin osapuoliin. Sairaus tuo mukanaan suhteeseen väsymystä, vetäytymistä, pelkoja, yksinäisyyttä ja väärinymmärryksiä. Ja silti, kaiken sen keskellä, voi syntyä jotain kestävää: yhteys, joka ei perustu suorituksiin, vaan molemminpuoliseen ymmärrykseen.

Miten kroonista sairautta voi hoitaa ilman lääkkeitä – ja silti voida paremmin? Tässä blogissa jaan omat itsehoitokeinoni ME/CFS:n kanssa elämiseen. Jotkut niistä ovat hyvinkin yksinkertaisia ja arkisia, mutta yhdessä ne ovat vieneet vointiani parempaan suuntaan.

Medical Medium -protokollat ovat olleet tärkeä osa toipumistani viimeisen neljän vuoden aikana. Vaikka itsehoitoni ei ole ollut aina helppoa, olen koko ajan pystynyt tekemään enemmän asioita kuin ennen. Toipuminen ei kuitenkaan ole koskaan lineaarista – siihen on mahtunut vaikeampia ja helpompia aikoja. Kuitenkin selvästi eteenpäin on menty, sillä elämäni on nykyään muutakin kuin pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Olen jopa saanut inspiraationi luomiseen takaisin.

Kokeilin biodynaamista osteopatiaa ME/CFS:n ja pitkittyneen flunssan hoidossa. Se oli monin tavoin mielenkiintoinen kokemus.

Pitääkö krooninen sairaus hyväksyä vai pitääkö uskoa, että paranee? Mielestäni nuo eivät sulje toisiaan pois.

Sairastuessa vakavasti oma identiteetti joutuu koville. Kun elämä merkittävästi rajoittuu, tuntuu, että kadottaa myös osan itseään.

ME-sairauden kanssa käsite "tsemppaaminen” saa ihan uuden ulottuvuuden.

Kroonisesti sairastaminen rajaa mahdollisuuksia olla sosiaalinen. Mitä vakavammin sairastaa, sitä vaikeampaa voi olla myös yksinäisyys.

ME/CFS ei ole toiminnallinen häriö, koska sitä sairastavat eivät ole hysteerikkoja. HUS on jäänyt ajastaan jälkeen ja sairaat kärsivät.